maanantai 13. heinäkuuta 2015

Kärkkäinen Challenge 2015 - tavoitteena "Häröilemättä oman suunnitelman mukaisesti"

Kello nakutteli jo iltakymmentä päivää ennen Iin Kärkkainen challengea (http://karkkainen-challenge.fi/), kun Tykinkuulan kanssa vielä mittailtiin rastivälejä ja puntaroitiin vaihtoehtoja tyhjentyneessä Autokeitaassa. Homma vaikutti olevan bueno. Alun rogainingissa poimitaan pisteet järkevästi ja säästetään aikaa juoksuun ja bensaa pyöräilyyn. Melontaosuus askarrutti, mutta tehdään mitä pyydetään ja reagoidaan Questiin "rauhassa". 
Tussia karttalehtiin ja muovit pintaan. Näillä mennään. Hetkeksi takaisin Ouluun kokeilemaan, tulisko uni silmään. Viivalla aamulla vastassa näytti olevan kovakulkuisia ja kevytjalkaisia nuorisojoukkioita... mutta peli ei oo pelattu ennen loppuleimauksia.

Prologi

Joskus aiempina vuosina ennakoimme prologissa jopa yli ratamestarin kujeet ja tuloksena kehitimme rimpuiluja esim. Rokuan hotellin katolle ja ryntäyksen kampaamoon ilahduttamaan permanentattavia. Nyt otamme startin "rauhassa": onko ratametsuri tehnyt jäynän? Yritetään olla oivaltamatta liikaa, mutta samalla bongata jutun juju. Tajuttiin aika heti muutaman muun joukkueen kanssa, että on ihan turha rynnätä Kärkkäiselle sisään. Arvataan suoraan, annetaan väärä vastaus (parempi kuin vanha nallekarkkien hotkasutaktiikka), otetaan Jukalta verbaalista piiskaa ja rynnätään sakkokierrokselle nipussa. Ratkaisumalli kelpaa valvojalle - sakkoringille siis... Viime vuonna nimittäin vatuloitiin 15 minuutin parkkiruutulaskemisen jälkeen väärä vastaus ja odoteltiin korvat punaisina ja reiskat kuumina penalty loppuun.

Osuus 1 - maastopyörä + melonta ja vesileikit

Prologista suoraan maastopyörillä melat tanassa teipattuina pyöriin kohti Questia ja melonnan starttia. Wellu pisti 26”:n sellaiseen lentoon, ettei tarvinnut huudella vetovuoroja ja yhdessä luikauksessa oltiin rannassa. 

Quest: puhalla kumivene, kaks melloo, yks ajjaa MTB:llä tietyille melonnan rasteille. Wellu puhalsi veneen varalta kahesti täyteen - eka yrityksellä ilmaa liikaa (?) ja tulppa tussahti pois paikaltaan ja eiku uusiksi. Onneksi Wellulla happi huilaa. Ohjeet luettiin tarkkaan ja moneen kertaan: "Kumivene kulkee mukana koko ajan, GPS pitää olla melojilla, tietyillä rasteilla tulee olla MTB:n kanssa yhtäaikaisesti, jne." 



Matkalla näkyi monenlaista taktiikkaa ja ohjeiden soveltamista veneen ja GPS:n kuljettamisen suhteen. Sounot, me mentiin ohjeistuksen mukaan oma reitinvalinta lukittuna. 

Pitkällä melontapätkällä tosin Wellulle arvuuttelin, että niinköhän tehtiin oikea ratkaisu kun siirryttiin vesille sen sijaan, että oltaisiin tehty rantautuminen ja jatkettu matkaa jalan kumivene kainalossa. Samalla poristiin, että nyt pääsi Hänkki helpolla, kun ajelee rauhassa polkuja pitkin, kun me tällä tahkotaan melat tanassa. Niemen nokassa Tykinkuula taas vastassa, läpsyt ja matka jatkuu. (MTB mies sai kuulemma tarpoa aika mukavan märkiä ja syviä uria. Hjuva hjuva!)

Hyvin vedettiin kuitenkin ja taktisesti jätettiin rasti 31 väliin. GPS-seurannan perusteella nopeimmat  "juoksivat veneineen" hakemaan tämän rastin 3min/km vauhtia J. Me ei oltais siihen pystytty. Ja muutenkin tuo kolme pistettä olisi vaatinut meiltä liian paljon bensaa, joten setämiehet päättivät säästää suunnitellusti paukkuja iltapäivään. Paluumatkalla taas Wellulla virtaa reisissä ja matka taittuu hymyssä suin?!

Osuus 2 - rullille. Tykinkuula kartturina lintulaudan kanssa. Lintulauta ei menny ensin repun päälle tietenkään ja sitte ku ilman reppua se saatiin köytettyä paikalleen, niin reppu unehtu vaihtopaikalle! Pikku prkeleen ja täsmäintervallin kautta reppu mukaan ja lappamaan rennosti ympari Iitä. Wellu taas kovakuntoisimpana työhevosena halkomassa tuulta. 




Yks pieni kupru koululla, kun nuohottiin koululta kaikki aidat ja niiden vierustat ennen kuin palattiin takaisin tien varteen jo lähes kaivamaan puhelinta ja kyselemään ratamestarilta, notta olisko joku vienyt rastin. No mutta siinähän se rasti köllöttää silmien edessä leikkitelineessä just niin kuin kartta kertookin. Wellu ketterimpänä kiipeilyhommiin. Pitäis vissiin opetella 2000-luvun rastimääritteet. Noita ei nimittäin juurikaan ollut 70-luvun kartoissa. Rastit talteen Iin länsipuolelta rennosti ja taktinen väistö rastista 22. Kaks pistettä ja 20min, ei sovi setämiehille.
Lopuksi vielä eteläisintä rastia kohti ja taivas näyttää synkkenevän. Niskaan saadaan kaatosade hetkeksi viilentämään tunnelmaa ja rouhasemaan uusia rulliksien laakereita. No, näissä peleissä ei kannata alkaa miettimään vehkeiden tai kropan tilaa - antaa mennä vaan... 8p-rasti vielä plakkariin ojatunnelin läpi 4-tien ali kahlaamalla ja vaihtoon...

Osuus 3 - juoksu

Kartturin vaihto. Ennakkoon olimme ajatelleet, että saamme hippasta juosten rasteja hienoilla kangaspätkillä Kärkkäisen lähistöllä, mutta pieleenhän se meni: ratamestari tarjosi märkyyttä ja kurjuutta juoksuosuudella, mutta niistä aineksista nämä kisat on monesti keitetty. Taktiikan mukaisesti oltiin pedattu tälle pätkälle extra-aikaa, koska pojojen keruu käytännössä pakotti käymään kääntöpisteessä hakemassa isoimmat bojot. AerK:llä rastit tarkasti kasaan. Levykompassimiehen maastoa. Osuuden opetus: pidetään suut vaan kiinni, kun suunnistetaan ja jos kartturi pysähtyy näyttämään pikkuveijarille karttaa, niin silloin kannattaa muidenkin pysähtyä. Vaikkapa myös pissalle tai ainakin yrittää :-) . Tai sitte olla vaan ihan hiljaa ja nauttia Etelä-Iin hulppeista metsämaisemista... hengitellen hiljaa ja tasaisesti, ettei kartturin flow häiriinny. 

Huoltotauko

Kaikki mennyt juuri niin kuin pitikin ja vauhti noin AerK-keskivauhdilla seitsemisen tuntia. Hienoa! Ollaan hyvillä pisteillä ihan ensimmäisten joukossa huollossa ja kisassa "mukana" valmiina viimeselle ratkasevalle MTBO-osuudelle. Pitkä huoltotauko tarjoaa mahkut vaihtaa kuivat päälle samalla kun sudoku täyttyy. Ja laitella kaikki seuraavan osuuden kamat valmiiksi ja jopa ehtiä sisälle syömään! Lihapullat vai keitto... vai buffetti 😉 5min PM-pikaevästys ja päälle ruokalepo. 

15min ennen osuuden alkua sovitusti tilanteen tasaus ja pisteiden tarkastus - kannattava ratkaisu tämäkin. Melonnasta puuttuu 9 pistettä. Reklamoimaan äkkiä ja järjestäjien suorittama tarkastus GPS-jäljestä ja leimausrecordista tuo puuttuvat pisteet tauluun. Molemmista löytyy evidenssi leimauksesta, joten pisteet olivat vain jääneet pois excelistä. 5 min kärjen perässä MTB-osuudelle. Kyttäyspaikka... Nam.

Osuus 4 - MTB takaa-ajo. 

Kartat saadaan 5min ennen starttia. Aika paha tuo yks väli tuolla, tuumaa Tykinkuula.

Kongi meille kumahtaa 5min kärjen perään ja nuorisotrio starttaa vauhilla ja asenteella - eiku peesiin. Nyt on kyllä vauhti kohallaan. Välillä pientä peliä ja risteyksessä huikkaus "ajakaa suoraan vaan" nuorisotriolle. Polkekaa, polkekaa -  ei se ketju lopu! Kampi laulaa ja matka taittuu - maastorengas hurisee kiitollisena. Nyt mennään eikä meinata. Eikä porista. Isoksi yllätykseksi ollaan selvällä tieosuudella piikissä jo ennen ykköstä. 5 min kiinni keulaa muutaman kilometrin matkalla. Kannatti passailla alkumatkasta... Pikku himmaus vauhtiin ja kartturi  miettii edessä ilmeisesti tulevaa ratkasevaa väliä. Hyvä niin. Koska käväisi jo mielessä, että jos pojat tykittää tätä vauhtia koko MTB:n niin minun aurinkokansipaikan joutuu vaihtamaan lapiohommiin konehuoneen puolelle. 

2-3 välillä on edessä vain ikäviä vaihtoehtoja. Ei löydy nopeaa uraa - sinistä suota, kaukaa kiertoa, ratamestari varmaan kattelee seurannasta virne suupielessä, mitä ratkasuja nyt nähdään. Karsu valitsee erilaisen reitin kuin me oltiin suunniteltu. Nyt jäitä hattuun. Mitäs me sovittiinkaan - tee omat ratkaisut: "Häröilemättä ja oman suunnitelman mukaisesti." Tsekkaus ennen linjalle painumista, että jäikö jotain huomaamatta. Ei ainakaan tajuta - siis oman suunnitelman mukaisesti osin umpilinjaa puskien.

Välillä polvia myöten, välillä kulkusia kastellen märässä maastossa ja ojien pohjia potkien. Hidasta on. Ja märkää. Ja raskasta. Siis hjuva pätkä. Työtä, työtä, työtä. Nuorisotrio puskee idempää samoin muutama muu joukkue, Karsu lännestä, me ja Palju, Väsyneet Isät ja muita perässä keskeltä....
Palju tetsas lähietäisyydellä takana n 4min päässä, mutta jatkoi linjan nautiskelusta hieman pidemmälle... Soratielle ja Tykinkuula vetää keulassa tasaisen tappavaa vauhtia. 



Miten pystyykin lukemaan karttaa tuossa vauhdissa. Jokaiselta rastilta palatessa tulee Karsu vastaan. Kellotetaan aina ero: 1 min kolmosella, lisää painetta kampiin, sitte 2,5 min nelosella. Ojien ylityksiä, vettä ja mutaa, vitosella 4 min ja takaisin polvia myöten mudassa välillä pyorää tunkaten. Kiire, kiire, kiire. Paikoin kunnon ryttyytystä ja maastoajoa niinkuin pitääkin (kiitos ratamestarille!) - hyvä, hyvä, tätä lisää, tätä me ollaan treenattu... Hyvin menee, mutta virheisiin ei ole vara ja ehjänä pitää kulkea. Tuntuu hyvältä huomata (toimittajan huomio: ei saa Joksa tuntua hyvältä!), että ero tulee reiskalla. Siitä huolimatta tätä ei saa jättää loppukirin varaan.

Voi veljet, että tuntuu hyvältä ajaa viimeiset sadat metrit Kärkkäisen pihaan! Tuuletukset ja hienot fiilikset! Joukkueena erittäin onnistunut ja hieno suoritus kokonaisuutena taktisesti, fyysisesti ja sujuvasti suorittaen tuo makean voiton 😃 


Miehet 12h
JoukkueKapteeni2-jäsen3-JäsenAika
1PaksumahatJouko HöynäläKai OjalaVeli-Matti Niskanen10:37:39
2Karsu.fiJaakko LeppänenPekka SorjonenJanne Mononen10:41:21
3Nopean toiminnan joukotJuhani TolonenTuomas SäilySampo Rahko10:45:17
4palju.euJoni HaatajaVesa-Pekka JurvelinPerttu Hietala11:03:00
5Väsyneet IsätJussi MäkeläTuomo VuopalaAntti Hurskainen11:14:20
6Team 1Life berttaHarri RuuskaKari KokkinenArto Karjalainen11:46:20
7Shaman AdventureDaniel LehtonenJaakko KeskikuruVeikko Lehtonen11:51:38
8XC AdventureJoni JääskeläinenJanne LämsäJukka Maaninka12:07:26
9Sonni AdventureVille LappalainenHarri VaaralaHenri Tervo12:27:11
10Team ToJuKaTommi SillanpääJukka HeikkiläKaj Fredriksson12:29:37
...tulokset: http://karkkainen-challenge.fi/?page_id=1907

Jos meidän aktiiviaikoina, silloin viisikymppiset isämme, olisivat tällä tavalla metsissä pyörien ja vesillä kumiveneiden kanssa rypeneet, niin ihan hulluinahan me oltaisiin niitä pidetty. Mutta ei passaa kattoa mittariin, sillä mukavaahan siellä taas oli omalla kummallisella tavallaan. Ja vaikka taas ennen kisaa Tykinkuulan kanssa  puhuttiin, että kyllä me aletaan olla jo liian vanhoja ja rikkinäisiä näihin hommiin,  niin eihän sitä tiedä jos ”vielä kerran pojat” - oisko vielä one for the road  and challenge trails joskus edessä...

Isot kiitokset Heikille, Jukalle ja muille järjestäjille! Konsepti toimii hyvin. Ja kiitokset kanssakisailijoille hyvästä fiiliksestä ja kaikille myöskin mukavasta annoksesta kisafiilistä!

text by pääosin Joksa & seassa Tykinkuulan mausteet, kuvat Jarno Siurua

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Vellun mökiltä Joksan mökille by TimH



Kun tässä on jo nuo Kuusamon nähtävyydet tulleet Karhunkierroksilla jo aika tutuiksi, Paksumahojen direktoraatti oli päätynyt sananmukaisesti täysin uusille urille. Kun Vellulla on mökki Posiolla ja Joksalla Syötteellä, niin keväällä kilahti sähköpostiin ehdotus, että lauantaina juostaan Vellun mökiltä Joksan mökille ja sunnuntaina pitemmän kaavan mukaan maastopyörillä takaisin.

No, hulluja ei kannata paljon yllyttää. Kysyin pojilta mitähän tuo matka mökkien välillä mahtaa olla? Vastaukseksi tuli Vellulta välittömästi "ihan niin paljon, kuin me sen halutaan olevan!" Sitä minä vähän pelkäsinkin...

Etujoukko oli tulleet Syötteelle jo perjantai-iltana, mutta minä ja Vellu päästiin paikalle vasta lauantai-aamuna. Timo O jäi maastopyöräilemään Syötteelle ja Kaitsun kanssa vetivät mäkitreenejä Syötteen hissikuiluja ylös. Ajeltiin siis Joksan ja Vellun kanssa Vellun mökille, jossa paukku n klo 9.

Alkumatka Hautavaaran yli ja sitten jonkun matkaa sorateitä kunnes päästiin Vanhan kirkkopolun reitille. Puolen kymmentä kilometriä reitti meni ihan suolla ja muutaman kerran reittimerkkit vähän hakusessa, mutta kompassisuunnalla reitti kuitenkin aina löytyi. Olisko ollut Salmitunturin kohdilla, kun pikku tihkusade ja tuuli alkoi sen verran jäähdyttää, että vedettiin takkeja niskaan.

Yhdessä kohdassa pitkospuita juostessa jalka lipsahti ja nilkan suunnasta kuului rusahdus. Siitä nurin ja kova sadattelu, että mitenhän tässä kävi. Onnettomuustutkintalautakunta totesi kuitenkin välittömästi, että askeleen alla oli pitkospuun reuna murtunut ja ääni tulikin siitä eikä nilkasta. No, jalka meni varmuuden vuoksi kuitenkin kylmään suon silmään hetkeksi, eikä tuosta henkisiä vaurioita suurempaa aiheutunut.

Loukusan kylästä saatiin juoksuseuraa. Musta, sekarotuinen narttukoira otti meidät kiinni ja lähti juoksentelemaan mukaan. Ajateltiin, että kyllä se johonkin näistä taloista jää tai palaa takaisin. Kylä jäi taakse, mutta koira juoksi mukana.

Loppumatka Syötekylään asti olikin soratietä. Koira tuli mukana yli 20 km. Pikkasen ennen Syötekylää pysäytettiin vastaantuleva auto ja kysyttiin josko tuo koira ois vaikka täältä ja olikin kotimatkalla. Ei naiskuski tunnistanut koiraa, mutta kun aukaisi oven, niin koira hyppäsi kyytiin. Ajatteli varmaan, että tällä pääsee helpommin kotia kohti.

Pikkusyötettä kohti kivutessa rupesi reidet kramppaamaan. Eikun kävelyksi. Alamäkiosuudella taas juoksuksi. Askel oli liiankin hiipivä ja tossu tökkäsi ja tuli aika pahat lipat. Ei muita vaurioita, mutta sääret rupesi kramppaamaan. Pitkospuu osuus Pikkusyöte-IsoSyöte lopulta ilman vaivoja.

Joksan mökillä ajassa 7h 55min. Yhteensä reilut 57 km.

Hieno reissu taas!

Iltaohjelmaan listattuna saunomista ja kolmospalkinnon kohottelua. Voipi tosin olla että huominen n 110 km maastopyörälenkki saattaa tuota jälkimmäistä vähän rajoittaa... Nääh. Ysiltä ratalla.

PS. Kumma juttu, että Vellu mökiltä oli JOksan mökille 57km, mutta JOksan mökiltä Vellun mökille 116km.











maanantai 7. heinäkuuta 2014

KUUSAMON NÄHTÄVYYDET YHDESSÄ PÄIVÄSSÄ

Eli Paksumahojen Karhunkierros, by TH

Taas oli se aika vuodesta, että osa Paksumahoista aloitti vuotuisen vaelluksensa kohti Kuusamoa. Mukana Paksu-Joksa, Paksu-Timo O, Paksu-Vellu ja Paksu-Timo H.
Porukka poimittiin kyytiin Vaasa-Oulu-Syöte-Posio akselilta ja matka jatkui Rukalle, jossa Check in Timo O:n mökille. Illalla pastansyöntiä, saunomista, nestetankkauksesta huolehtimista sekä MM-futiksen seuraamista. Taktiikkapalaverissa tehtiin yllätysveto ja päätettiin poikkeuksellisesti lähteä matkaan ilman Joksan perinteistä minuuttiaikataulu-exceliä!
Herätys sovittiin klo 4:15, josta päättelin että Vellu vanhana kettuna herää 4:10 ja laitoin oman herätyksen 4:05, jolloin pääsi vessajonon kärkeen. Aamupuurot naamaan ja kahvia perään, eväsleipien teko ja varusteet päälle ja taksiin vähän ennen aamu-viittä.
Tasan klo 5:30 paukku Ristikallion P-paikalta. 

Timo O lähti pitkällä, vetävällä marssiaskeleella patikoimaan kohti Rukaa ja me muut kevyellä kenttähölkällä – tasaiset kohdat ja loivat alamäet hölkäten ja kaikki muu kävellen. Lisäksihän reitillä on tosi paljon paikkoja jossa juurakoiden ja kivikoiden takia on pakko mennä kävellen.
Ristikalliolla hetki maisemien ihailua ja nestetason laskua. Ja niinpä Timo O marssi meidät kiinni.


Ensimmäinen varsinainen tauko pidettiin Oulangan luontokeskuksessa ajassa 2:32, vesipostista juomapussit täyteen ja eväsleipä repusta käteen ja matka jatkui. Oulankajoen törmällä reitin parhaimmat juoksupolut ja mahtavat näkymät alas joelle. Pieni vesitihku vilvoitteli mukavasti. Pikkasen alkaa askel painaa ja Jussin kämpällä (4:52) pistetään kodan penkeille hetkeksi pötkölleen ja nostetaan jalat ylös. Tauko pidetään lyhyenä, ettei kangistuta ja matka jatkuu.
Ennen Kitkajokea vesitäydennys purosta.
Kitkan rannassa kulku muuttuu hitaaksi – juurakkoa, kivikkoa, polkua viettävässä rinteessä – ei paljon juoksuaskeleita oteta. Kovin montaa patikoijaa ei reitillä tule vastaan ennen Juumaa. Jossain Siilastuvan paikkeilla lähellä Jyrävää tulee rinnettä ylös juosten juomareppu selässä kaveri joka jää porisemaan. Kari Varis oli lähtenyt Rukalta lenkille. Kerrotaan, että ollaan itse lähdetty Ristikalliosta aamulla 7 tuntia sitten ja pyydetään Karia liittymään porukaan ja hölkkäämään meidän kanssa Rukalle, mutta kiitti tarjouksesta: "en mnä teidän kyytiin lähde" ja sanoi juoksevansa vain kympin enää.
Ekopisteellä (7:45) istahdetaan oikein penkille ja kaivetaan repuista energiapatukoita, geelejä ja viimeiset eväsleivät. Joksa vetää lakua ja suolapähkinää naamaan antaumuksella ja ihmettelee kun ei TAR:lta saatu saksalainen burana auta. Nivusta kolottaa koko ajan enemmän ja enemmän, eikä päivän aikana otetut kolme tabua ei tunnu auttavan yhtään. ”No mutta tässä paketissahan lukee 100mg, ilmankos ei tehoa”. Onneksi pakista löytyy ehtaa nelisatasta ja kappas, kolotus katoaa saman tien. Samalla mieleen hiipii epäilys, että onko mökin hyllyltä lähtenyt kyytiin sittenkin väärää tavaraa. Totuus löytyy illalla googlesta: Paketissa lukee "Obsidan". J.Oksa oli vetänyt kolme rautatablettia kolotukseen, heh heh.

Matkan maisemallisesti tylsin osuus alkaa, ekopiste – Kumpuvaara. Hakkuaukeata, suota, muutama pätkä metsäautoteitä, joilla saadaan aikaiseksi pikkasen reippaampaakin juoksua.

Sitten loppuu vesi. Muistellaan että Kumpuvaaran alarinteellä pitäisi olla lähde, mutta ko rooppi näyttää seisovalta sadevedeltä. Vellu soittaa Virkkusessa asuvalle kaverillensa, josko toisi vettä Konttaisen jälkeiselle P-paikalle, mutta kaveri on Kemijärvellä. Saadaan kuitenkin vinkki purosta ennen Konttaista, joka löytyy ja saadaan taas pullot täyteen.
Konttaiselle nousu hapottaa reisissä.

Mutta Konttainen saadaan huputettua ajassa 10:40 ja sitten Valtavaaran kimppuun. Ensin taas kivikkoisia polkuja alas ja sitten 3-4 pikkuvaaraa ylös-alas, ennen loppunousua Valtavaaralle. Katselen kauempaa, kun Joksa vetää Vellun juosten kiinni ja rinteessä ohi ja Vellu kiilaa takaisin kärkeen. Siinä on rinkkakansalla ihmettelemistä kun pojat paahtaa Vaaran laelle päivän maksimisykkeet kellottaen. Reipas maukka yhdentoista tunnin kohdalla tekee eetvarttia. Se on parasta rullahiihdon jälkeen, joka taas on parasta..., joku sanoo.
Valtavaaran jälkeen pikapalaverissa sovitaan että Vellu lähtee menemään edeltä ja käy juoksemassa ne Saaruan portaat. Joksan kanssa hölkkäillään rauhallisempaan tahtiin Valtavaaralta alas. Hetki odotellaan alhaalla Vellua porrasjuoksusta (7 min tieltä portaille ja ylös hissikopille), ja hölkkäillään/kävellään mökille. Kokonaisaika n 12:10, GPS näytti matkaksi aikalailla 72 km. Mentiin fiiliksillä ja lopputulos n tunnin nopeampi kuin itse kuvittelin! Sedät jaksaa heilua!
Timo O soitteli Konttaisen laelta ja käytiin noutamassa poika kotiin Virkkusen tieltä, Fosters-tölkki kouraan ja palautuminen alkaa! 65 km kävellen Karhunkierrosreittiä vei aikaa 12 tuntia.
Mökillä iltaohjelmassa saunomista, rillausta (erityismaininta mahtavasta pihviateriasta todella maukkaine viineineen!), mitalikahvit avec (XO), Argentiina-Belgia peli, juomahuoltoa, saunomista taas ja juomahuoltoa. Hollanti-Costa Rica peliä jaksaa sitkeimmät nippa nappa katsoa eka puoliajan.

Saunan lauteilla perinteisesti seuraavan spektaakkelin suunnittelua. Vahvin vaihtoehto kuulosti olevan Davos 2015, jossa vuorijuoksuja maratonista ultraan. Ei pitäisi koskaan sanoa ” ei enää” :-)

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Rokua Geopark Challenge 2014

Matka tämän vuoden kisaan oli moninainen - matkalla kohti starttia kuhmuja ja kilsoja. Joksa taisi vetää talvella ennätyskilsat hiihtämällä Syötteen ladut puhki, Kaitsu veti ennätys lentomailit istumalla Finnairin jakkarat puhki :) no, on sitä lenkilläkin käyty. Mustia pilviä kisaan pukkas Joksan OTB neljä viikkoa ennen kisaan ja Cannondalen lentäessä penkki eellä selkään tuloksena oli 2 murtunutta kylkiluuta. Maanantaina 4 päivää ennen kisaa kokeilu kanootilla: voi nostaa oikealla puolella, voi meloa oikealta. Selvä, varttitunti melontaa riittää kauden reeniksi kisaan - "Just do it", kisassa ollaan mukana! Joksan toipuminen sujui hyvin, mutta kyllä ribsit askarrutti ennen kisaa ja puolimatkaan asti kisassa...

Varustevalmistelut ja spekuloinnit on osa kisaa. Iso osa. Viikon mittaan tuli mietittyä, arvuuteltua, nostettua sykettä, mutta loppupeleissä Sepen jekkuja ei pysty kuitenkaan haistelemaan, mutta aineksissa on aina vähä vettä kenkään, se on varma.

Kisakeskus hienosti Rotuaarilla, vaihdot Hietasaaressa. Valmistellessa tavattiin reittikirjaa huolella läpi ja pilkulleen lukeminen aiheuttaa näissä karkeloissa joskus ylimääräisiä kysymyksiä - Joksa ihmettelee Hannulta, mihin karttaan 2 rastit pitää piirtää, Hannu katto hölmistyneenä eikö teillä oo sitä karttaa, Joksa notta ei, näytäppä Joksa... sehän on päällimäinen Google earth -näkymä Oulun edustalta :) jep. Reitit valmiiksi, karttojen pinnotus ja Vauhtipuistoon kamat valmiiksi reittikirjan mukaan - ja viimehetken huolto pyörälle.

Sitten Rotuaarille lähtöpaikalle, vessaan, viivalle, puhutteluun, vessaan, viivalle... = lämmittelyryntäilyt ja kierrokset vinkuu jo entivanhasten formuloiden tapaan ennen starttia.

Kympiltä paukahtaa ja pääsemme rauhoittumaan kisan tiimellykseen - alkuun hieno prologi Ainolassa, jossa etsittävänä kymmeneltä rastilta rastipisteet melontaan. Seassa tietysti kvartetti lakupekkoja johtaen meille kaikkien rastien kiertämiseen. Well done, Sepe!
 Matkan varrella karttarasteilla oli alkuun tunnelmaa kuin Jukolassa ja painimaiset otteet ainokaisen, kovasti tavoitellun karttapalan hypistelyssä olivat tarpeen.
Ainola tarjosi myös vettä kenkään -reitinvalintamahollisuuksia... kahluu on hidasta ja me kierrettiin.
Toinen vakiomauste näissä karkeloissa on NOKKOSET ja kauniisti ne taas kukkivat ja kovasti kutittelivat kisassa ja seuraavana yönäkin :)
Shotseissa suoritetun nokkoshölkän jälkeen jatkettiin kohti Vauhtipuistoa, Questiä ja melontaa. Matkalla suunniteltiin tulevaa melontaosuuttaa arvuutellen päästäänkö murtuneiden kylkiluiden tekniikalla tuosta yli kanootin kanssa...

Polkuauto Questin herrasmiesajlun jälkeen kiireesti kanootille ja paatin valinta, liivit niskaan ja menoksi. (taashan siinä tuli mustapekkakanootti valittua, mikä paljastuu eka minuuttien melonnan aikana)
Melonnan startatessa ollaan kärjen tuntumassa, säpinää ja kisameininkiä ilmassa hienosti kuuden joukkuueen ollessa "kasassa". Toivon tässä vaiheessa hartaasti, että pääsemmme melonnan kohtuudella läpi ja ei tule uusia mutkia matkaan. Siispä asenteella lusikoimaan, Joksa kartturoi ja K tönii perästä kanoottia Hietasaaren ja Oulun edustan matalikoissa. Kaupungin edusta on älyttömän matalaa!
Melonta menee putkeen vaikka paatti ei kulje - tunnustan Joksalle valinneeni Mustan Pekan melonnan loppusuoralla. Näitä sattuu joskus ja en näköjään tätä opi. Paksumahat 2 rantautuu melonnasta piikissä PM1:n hönkiessä niskaan.
Matka jatkuu kohti rullia ja PM2 vetää nopeasti vaihtoon ja myös nopean  vaihdon jatkaen rullilla piikkipaikalla. Vaihtopaikka oli valmisteltu hyvin... Rullilla päästiin hyvään vauhtiin ja tässä otos seikkalukisan rullatekniikoista:
1) kartturi menee jo edellä ja kas, kartat on pussissa peesimiehellä ja karttaa ei ehdi ottaa esille ;)
2) PM1 on siirtynyt keulaan ja PM2 lyö hanaa peesissä..
3) tasuria Hietasaaren liukkailla poluilla

4) loikkakuokalla rastilta
5) rullilla haarakäyntiä ylös ja perään sirklaten portaita... näissä kisoissa oppii uusia rullaluistelutekniikoita
6) rullilla kohti niemen nokkaa... nokkosia, puskaa, kortetta ja mäskiä

Luistelun loppuosuudella oli edessä jännittämämme Questi - miten käy... edessä hyppy!?! Vain toinen hyppää - selvä, Tykinkuula molskahtaa ja virkistyy ja matka jatkuu keulajoukossa useamman joukkuueen kesken...

Sitten pyöräilemään - vaihto on hektinen ja kiirettä pukkaa kohti Oulu Kymppiä. Joksalla jää lounas nielemättä... näyttää olevan äijällä patukkaa poskessa.


Edessä viivasuunnistus ja hieno graffitien bongaus ympäri kaupunkia. Reitti vedetään alun yskimisen jälkeen rauhassa läpi valmistellen siirtymistä pidemmälle pyöräsiivulle. Kaupungissa on oltava nokka ylhäällä ja vauhti maltillinen, jotta säilytään ehjinä. Suunnitelmana on alkaa antaa hanaa, kunhan päästään Iinattiin... Lämsänjärven pään suo rastilla 14 on makean vetinen - hyvä, vettä saa mennä kenkään...
Matka jatkuu Iinatin kautta Heikkilän saareen, ja saadaan lisää vettä kenkään kaahlatessa saareen kauloja myöten. Tässä vaiheessa mainio kisakuvaajamme Erä-Jorma on piitkällä lounaalla tilkkimässä PM-nälkäänsä joten osuudelta ei ole kuvamateriaalia. Turkansaaressa herätämme Markon Questiä isännöimään ja pääsemme selvittelemään vuosilukuja ja ketun ansassa makaavaa "eläintä". Kettuansaan menee muuten näätää ja kärppääkin, opimme taas uutta. Sitä en tiennyt että hauella niitä pyydetään ;)

Turkansaaresta survomme reippaasti kohti Pilpakangasta ja mukavaa maastoajopätkää. Ai että on hienoa, syke lyö, hiki valuu ja kiire on... perästäkin tullaan ahnaasti, se on selevä. Rasti leimataan pikku koukun kautta, mutta koukku ei oo iso. Lasken että Kake nappaa tässä pari minuuttia kiinni, jos vetää puhtaasti. Siispä lisää vauhtia pyörään! Sankivaaran lossille, risteily ilman tax freetä ja tarjoilua joen toiselle rannalle, takas ja hanaa. Kiire! Kohti Niilestä ja päästään pikku pätkälle kunnon maastoajoa. Pätkällä varvataan Niko, joka maistaa hetken menoa peesissä päättäen peesaamisen isolla huudolla kivikkoon... Kohti Hiukkavaaraa, leima kaakkoiskulmalta ja sujuvasti maltilla kohti Tietomaan Questiä: päästäänkö laskeutumaan?

Sprinttisarjalaiset ei laskeudu, napataan leima tornin korkeimmasta kammiosta ja laskeudutaan seikkailunhajuisia portaitata takaisin Oulun raikkaaseen ilmaan.Nyt loppuliuku maaliin ja risteyksiin hiipien, jotta ylläriautot ei pääse yllättämään ylijolla. Maalissa  hymyillen - hieno reissu, hyvä kisa ja setti!
Leimat Jukalle, tehtävärastilappu Elinalle... mitä, Elina tutkii, on hiljaa, tuumaa, toteaa "teillä on ihan erilainen lappu". Tä??? Hehee, Elina vetäs 6-0 längistä, homma on kunnossa ja aurinko paistaa ja naurattaa makiasti!
 Kiitokset järjestäjille ja Sepelle - hieno seikkalukisa hienossa kelissä! Kiitokset myös muille kisaajille letkeästä tunnelmasta ja hyvästä kisafiiliksestä. Ja Erä-Jormalle kuvakavalkadista :)

-Tykinkuula & Joksa-